Kiitos joulupolun järjestäjille

Kiitos kaikille järjestäjille erinomaisesti onnistuneesta Seurasaaren Joulupolusta. Väkeä oli reilusti, vaikka lumipyry ja tuulisen kylmät keliolosuhteet olivat melkoisen hurjat. Tunnelmaltaan tapahtuma oli lämmin, ihmiset pysyivät hyväntuulisina eikä tapahtumapisteisiin syntynyt pitkiä jonoja. Talvimyrsky, lumisade ja pakkasen pauke vain vahvistivat vanhanajan joulutunnelmaa. Hevosreet kiersivät Seurasaarta, rakotulet loimusivat ja joululaulut raikasivat. Metsässä luikki tonttuja ja eläimiä. Ivarsin talolla nähtiin joulunäytelmä peikoista, tontuista ja joulumielestä. Iisalmen pappilassa aukesi upea tunnelmallinen postikonttori.

Seurasaaressa nähtiin myös kynttiläpolku ja -lehto sekä tuliryhmä Poltteen jännittävä esitys. Seurasaaren kesäravintolassa oli tarjolla kuumaa juomaa ja soppaa sekä musiikinopettajaksi opiskelevien lapsille pitämä soittopaja. Antin museotalon saliin puolestaan oli lavastettu vanhanajan joulukattaus puisine astioineen, perinneruokineen ja kynttilöineen. Takassa loimotti "tuli" ja peräpenkillä nuokkui vanha isoisä. Koko Seurasaaren museoalue oli valaistu vanhanajan öljylampuilla. Puissa, hangissa ja museotalojen ikkunoissa saattoi nähdä tonttuja, olkipukkeja- ja sydämiä. Siltaa koristivat hienot talkootöillä sidotut havuseppeleet. Tarjolla oli myös ilmaista joulupuuroa, glögiä ja tikkupullaa. Kaiken tämän taustalla pauhasi melkoinen talvipuhuri. Kun ilmastonmuutos aikanaan konkretisoituu, muistellaan näitä talvia vielä haikeudella.

                                Täällä on katsottavissa lisää kuvia Seurasaaren joulupolulta. 

Erityisen säväyksen joulupolulle antoi sen uusi suojelija, Jenni Haukio, joka piti hienon ja reippaan puheen sekä sytytti ensimmäistä kertaa jouluvalot Seurasaaren juhlakentän joulukuuseen. Haukio korosti puheessaan vapaaehtoistyön ja joulun yhteisöllistä merkitystä. Hän kiitti järjestäjiä kauniisti ja mainitsi joulupolun esimerkkinä toisista välittämisestä. Tämä on arvokas viesti, koska Seurasaaren joulupolku on järjestetty vuodesta toiseen täysin vapaaehtoisvoimin, eikä saarella tuputeta häiritseviä markkinointiviestejä tai joulukrääsää. Tarkoituksena on rauhoittua hetkeksi ja kokea alkuperäistä, rauhallista ja sadunomaista joulutunnelmaa. Tässä joulupolku onnistui jälleen erinomaisesti. Kiitos kaikille. Rauhallista Joulua.

  Joulupolun perustaja Marjaliisa Kauppinen ja Jenni Haukio sytyttävät
  joulukuusen valot. Juontaja Mikko "Peltsi" Peltonen seuraa vierestä. 

Seurasaaresta Joulusaari?

Kirjoitus on julkaistu Töölöläinen -lehdessä 9.12.2012. 

Seurasaaren joulupolku järjestetään sunnuntaina 16.12. Juhlan suojelijana toimii ensimmäistä kertaa Jenni Haukio. Juontajana debytoi Yleisradion ohjelmista tuttu Mikko ”Peltsi” Peltonen.

Joulupolun tarkoituksena on luoda aitoa ja alkuperäistä joulumieltä kiireiden keskelle. Joulupolun perustaja Marjaliisa Kauppinen ja kaupungin tapahtumatuottaja Päivi Munther ovat vuosien varrella koonneet joulupolun ympärille yli sadan vapaaehtoisen joukon. Tänä vuonna uusina osallistuvat mm. Munkkiniemen tyttöpartiokunta Kirisiskot ja Seurasaaren uimarit ry.

Parasta joulupolussa on sen tunnelma: epäkaupallinen, rauhallinen ja yhteisöllinen joulujuhla. Lapset säteilevät ilosta, kun ympärillä liikkuu ja tapahtuu kaikenlaista. Museoalueella ja juhlakentällä liikkuu tonttuja ja metsäneläimiä, lauluja ja leikkejä, hevoskärryt, joulupukki muorineen, pipareita ja glögiä sekä illan pimetessä myös rakovalkeita, lyhtyjä ja kynttiläpolku. Lapsille ja miksei myös aikuisille jää Joulupolusta vahvoja muistijälkiä eli tarinoita, tuoksuja, elämyksiä, aitoa joulutunnelmaa. Tervetuloa siis mukaan!

Seurasaari on yksi Helsingin suosituimmista ja omaperäisimmistä turistikohteista. Talvikaudella Seurasaaressa on hiljaista. Siksi esitän toiveen, että Seurasaaren museoalue valaistaisiin ja koristeltaisiin joulun ajaksi. Hyvin suunnitellulla ja teknisesti korkeatasoisella led-valaistuksella Seurasaaren silta, puut ja museorakennukset heräisivät eloon ja loihtisivat alueesta taianomaisen ja tunnelmallisen joulusaaren.

Seurasaaren joulusaari on mahdollista tuotteistaa ja silloin se houkuttelisi Helsinkiin keskieurooppalaisia, venäläisiä ja aasialaisia turisteja. Tämä edellyttäisi kuitenkin investointeja: Seurasaareen voisi rakentaa joulupukin talon ja verstaan, joka kesäkaudella toimisi opaskeskuksena. Seurasaaressa voisi järjestää perinteitä kunnioittavat joulumarkkinat ja perustaa tallin hevosajeluja varten.

(Lisäys: Jos kaupungilla ja Museovirastolla ei ole varaa uuteen joulupukin verstaaseen ja opastuskeskukseen, on sellainen jo valmiina naapurustossa. Tomtebon arvohuvila (rak. arkkitehti Gustaf Nyström 1893) Tamminiemen vieressä jäi tyhjilleen vuonna 2010).

Tänä vuonna Joulusaaren ideaa kokeillaan pienimuotoisesti, kun Joulupolun perustaja Marjaliisa Kauppinen lahjoittaa juhlakentän suureen luonnonkuuseen perinteiset jouluvalot. Jouluvalot sytyttää Jenni Haukio. Seurasaarisäätiö järjestää joulunalusviikolla ohjelmaa. Jatkossa toivomme kaupungin ja Helsingin Energian tukea valaistuksen toteuttamiseksi. Tehdään yhdessä Seurasaaresta Joulusaari!

Seurasaaren kuulumisia vuodelta 2012

Seurasaaren toimintavuosi 2012 oli vilkas ja edistyksellinen. Ulkomuseon uutena osaavana ja aikaansaavana intendenttinä aloitti FM Mikko Teräsvirta. Mikko on työskennellyt nuorena Seurasaaren oppaana ja hänellä on 10 vuoden kokemus Kansallismuseosta.

Seurasaaren uimalan uimapukuvuorot (ke ja su) aiheuttivat kesällä kitkaa. Toivottavasti uimala avataan myös ensi kesänä vuoropäivinä kaikille helsinkiläisille. Muistettakoon myös, että kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupasi ulkomuseon 100-vuotisjuhlissa 12.6.2009, että Seurasaaren uimalan yhteyteen rakennetaan yleinen sauna. Ehkä otin lupauksen liian kirjaimellisesti, mutta pidän ideaa loistavana. Yleinen sauna vanhan puu-uimalan yhteydessä olisi takuuvarma turistihitti, kuin Istanbulin parhaat hamamit eli kylpylät.

Keskustelua on herättänyt myös Seurasaaren wc-tilanne. Kompostivessat olivat siivottomia ja ulkoilijat kiukkuisia. Ongelman ydin eli Seurasaaren ikivanha viemäriverkko on surkeassa kunnossa. Seurasaaren ja Taivallahden välinen merenalainen putki on ruosteessa ja merenlahdelle vuotaa viemärijätteitä. Seurasaareen on suunniteltu viemäriverkon täysremonttia, mutta rahoitus puuttuu. Olennaista on saada remonttihanke käyntiin ja Seurasaareen viemärit kuntoon. Seurasaareen tarvitaan myös uusi, ympärivuotinen wc-rakennus. Kaupungin ympäristökeskus on varoittanut asiasta useasti ja asettanut myös uhkasakkoja - turhaan.

Tomtebon arvohuvila (rak. arkkitehti Gustaf Nyström 1893) Tamminiemen vieressä jäi tyhjilleen vuonna 2010. Nyt tilakeskus haluaa myydä rakennuksen. Tomtebossa on toimistotiloja, suuri sali, keittiö sekä näyttämö. Tomtebo oli 1950-luvulta lähtien kaupungin vuokra-asuntoina ja 1970-luvulta lähtien Seurasaarisäätiön toimistona ja kahvilana. Talon ympärillä on yli 2000 neliön puutarha.

Tomtebo sijaitsee Tamminiemen vieressä. Rakennukseen on tarjoutunut toimijaksi suomalaista kulttuuriperintöä, eli perinnekasveja ja eläinlajeja vaaliva Maatiainen ry, jolla on varallisuutta ja resursseja järjestää ympärivuotista toimintaa. Tilakeskuksen vuokrapyyntö nousi hiljattain kuitenkin 1300 eurosta peräti 3000 euroon, eikä yhdistyksellä ole siihen varaa. Kompromissina Maatiainen etsii nyt rakennukseen kanssavuokralaisiksi kahvilayrittäjää ja taiteilijoita.

Meilahden taidemuseon sulkeuduttua alueella on huutava pula ympärivuotisista palveluista ja ohjelmasta. Kyse on myös elävästä kaupunkikulttuurista, sivistyksestä ja vanhojen rakennusten interiöörien annista nykyihmiselle. Mikä olisikaan parempi paikka esitellä suomalaisten maatiaiskasvien ja eläinten kuten suomenhevosen ja kyyttöjen historiaa ja nykypäivää kuin Seurasaaren ja Tamminiemen naapurissa sijaitsevat Tomtebo?

Urho Kekkosen, Risto Rytin ja C.G.E Mannerhimin kotina toimineen Tamminiemen naapuriin sopii täydellisesti elävä kansankulttuurikeskus, missä paikkansa saavat niin suomalaisen talonpojan ja torpparin kuin ruoan ja eläinten alkuperästä kertovat näyttelyt. Antakaamme hankkeelle kaikki tukemme.

Toivotan kaikille lukijoille rauhallista ja tunnelmallista joulua.

Seurasaaren ystävien jäsenkysely

Seurasaaren ystävät ry. julkaisi hiljattain jäsenkyselyn. Se on tarkoitettu kaikille Seurasaaren käyttäjäryhmille: kansanperinteen harrastajille, luonnon ystäville, historian harrastajille, ulkomuseon kävijöille, turisteille, tutkijoille, lintubongareille, lepakkotutkijoille, partiolaisille, piknikin pitäjille, puunhalaajille, kahviloiden ja ravintolan asiakkaille, ulkoilijoille, urhelijoille, uimareille jne.

Olennaisia kysymyksiä:
Mitä Sinä haluaisit tehdä Seurasaaressa?
Miten Seurasaaren aluetta tulisi mielestäsi kehittää?
Millaista toimintaa tarvitaan Seurasaareen lisää?
Mikä on mielestäsi parasta Seurasaaren ystävissä?

Vastaa Seurasaaren ystävien jäsenkyselyyn, niin osaamme jatkossa huomioida sinunkin toiveesi entistä paremmin. Kyselyyn vastaaminen vie vain hetken, kiitokset palautteestasi!

Vastaa kyselyyn täällä >>>

Ajankohtaisia Seurasaaren kuulumisia

Hei lukija, tässä ajankohtaisia kuulumisia Seurasaaresta lokakuussa 2012.

Kompostointikäymälät

Seurasaaren wc-tilanne viime kesänä oli ainakin kansalaisten valitustulvan näkökulmasta katastrofaalinen. Lassila & Tikanoja ei ole siivonnut saaren neljää kuivakäymälää kunnolla. Ainoa yleinen lämmitetty wc-rakennus ei riitä kattamaan tarpeita. Tästä syystä Seurasaarisäätiö on tehnyt virallisen esityksen HKR:lle siitä, että Seurasaareen hankitaan uuden sukupolven design-kompostikäymälät. Niitä sopii sitten esitellä tulevissa maailman vesistökonferensseissa.

Putkiverkko

Seurasaaren viemäriverkko on surkeassa kunnossa ja alueelle on suunniteltu koko putkiston täysremonttia ja täydennysrakentamista. Reittivaihtoehtoja on kolme, joista yksi edellyttää peruskallion räjäytystä. Itse pidän parhaana reittilinjausta, missä putki kulkee saaren päätietä pitkin ja ulottuu juhlakentän kahvilaan, kirvesmiesten verstaalle ja Seurasaarisäätiön toimistolle. Tärkeintä on saada juhlakentälle ympärivuotinen lämmitetty wc-rakennus, koska sille on kova tarve. Myös Seurasaaren ja mantereen välinen merenalainen putki on ruosteessa ja Seurasaaren ja Tamminiemen parkkialueen väliselle merenlahdelle vuotaa edelleen jatkuvasti Seurasaaren rakennusten viemäreiden ja wc:eiden kävijöiden ulosteita (en suosittele uimista). Merenalaisen putken korjaaminen on ilmeisesti niin kallis investointi, ettei siihen ryhdytä, vaikka kaupungin ympäristökeskus on antanut asiasta jo useita varoituksia ja uhkasakkoja. Likainen vesi lilluu Seurasaaren salmella aina Hietsun uimarannalle asti.

Tomtebon tulevaisuus

Tomtebon arvohuvila Tamminiemen vieressä on jäänyt tyhjilleen ja rakennusta ollaan myymässä. Kunnallispoliitikkojen kannattaisi nyt skarpata, koska puuhuviloita ei ole enää yhteiskäytössä Helsingissä juuri yhtään. Tomtebo on ollut 1950-luvulta lähtien vuokra-asuntoina, 1970-luvulta lähtien perinnenäyttämönä ja kahvilana. Rakennus sijaitsee Tamminiemen vieressä, aivan Seurasaaren tuloaulan ja bussi 24:n päätepysäkin edessä. Rakennukseen on tarjoutunut toimijaksi mm. suomalaista kulttuuriperintöä, perinnekasveja, eläinlajeja ja maisemia vaaliva Maatiainen ry, jolla on varallisuutta ja resursseja järjestää talossa ja sen puutarhassa ympärivuotista toimintaa. Kaupungin vuokrapyyntö on kuitenkin hiljattain noussut 1300 eurosta peräti 3000 euroon, eikä Maatiaisella ole siihen varaa. Kiinteistöviraston virkamiesten tahtona on myydä kaikki ylimääräiset vanhat kiinteistöt. Se on ymmärrettävää, koska vanhan ja rapistuvan kiinteistökannan korjaustarve ja -kustannukset ovat kasvaneet. Toisaalta Aino Achtén huvilan, Tomtebon, Oranssin talon ja Puotilan kartanon kaltaiset kohteet on säilytettävä yleisessä käytössä. Helsinkiläisten veronmaksajien yhteisen omaisuuden, viihtyvyyden ja perusoikeuksien näkökulmasta on välttämätöntä, että helsinkiläisillä on oikeus järjestää toimintaa ja kokea kulttuurielämyksiä myös vanhoissa rakennuksissa. Helsingin tulee pitää kiinni jäljellä olevista, sijainniltaan edullisista ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista. Parhaat kohteet tulee pitää yhteisessä ja avoimessa käytössä, varsinkin kun toiminnan kustannukset eivät tule kaupungin kirstusta, vaan yleishyödyllisiltä yhdistyksiltä ja säätiöltä. Kyse on tämän päivän elävästä kaupunkikulttuurista, historiallisten kerrosten vuoropuhelusta, sivistyksestä ja vanhojen rakennusten interiöörien ja ympäristöjen annista nykypäivän ihmiselle. Huviloiden yhteiskäyttöön tulisi kehittää uusia, luovia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Virkamiesten tulisi epäilevän ja nuivan asenteen sijasta uskoa ja luottaa edes keskeisiin, vakavaraisiin yhdistyksiin. Ränsistyvät hippihuvilat ja epäselvät kuntokartoitukset ovat asia erikseen.

Kekrit Seurasaareen?

Seurasaarisäätiö haluaisi elvyttää hiennon suomalaisen kansanperinteen, Kekrin. Tänä vuonna se ei vielä onnistu. Yritämme Suomen talonpoikaissäätiön kanssa ensi vuonna uudestaan.

Joulusaari - Seurasaari

Seurasaaren joulupolku ry. on esittänyt Helsingin Energialle ja HKR:lle Seurasaaren valaisemista joulukuun ajaksi. Melko pienellä taloudellisella ja teknisellä investoinnilla olisi mahdollista luoda Helsinkiin joulukuun ajaksi upea, tunnelmallinen matkailukohde. Seurasaaresta saa nykyisin talvella myös kahvia ja pullaa - Tamminiemen ja Mieritzin kahvila ovat auki ympärivuotisesti, Mieritz viikonloppuisin. Museotalot ja puuston valaisemalla saaresta saisi helposti erittäin kauniin ja tunnelmallisen. Minut pyydettiin hiljattain myös Seurasaaren joulupolku ry:n hallitukseen.

Antin aukion kunnostaminen, perinnenäyttämö 

Seurasaareen tarvitaan kunnon esiintymislava. Vaihtoehtoina ovat Antin talon aukion lavan kehittäminen nykyistä paremmaksi, tai täysin uuden perinnenäyttämön rakentaminen kesäravintolan yhteyteen. Perinnenäyttämön rakentaminen lähes toteutui vuonna 2008, piirustukset ja budjetti olivat jo valmiina, mutta kaupunki vetäytyi viime tingassa hankkeesta, koska sen "tuottavuudesta" ei oltu varmoja. Seurasaaren ravintoloitsija Juha Rantanen on kertonut, että hän saattaisi saada uudelle perinnenäyttämölle suuren sponsorin, jos hanke lämmitellään uudestaan. Kunnon katettu lava avaisi Seurasaareen täysin uudet turisti- ja ohjelmamahdollisuudet.

Kirkkovenetalas

Seurasaarisäätiön toissavuonna yli 50.000 eurolla Suomenlinnan puuvenerakentamossa rakennuttama kirkkovene on vajaakäytössä. Venettä ei ole saatu kunnolla säilytettyä, koska Museoviraston kanssa ei ole päästy yhteisymmärrykseen veneen säilyttämispaikasta. Suunitelmissa on rakentaa kirkkoveneelle täysin uusi talas, mutta se maksaa yli 50000 euroa. Rahoja ei ole, eikä veneellä muutenkaan ole ollut juurikaan käyttöä.

Kalevalakehto

Seurasaaren Kalevalakehto on saanut jatkoluvan, eli rakennusta ei siirretä tai pureta. Käyttöaste on ollut heikohko, joten kannattaa mainostaa ja markkinoida tämän tunnelmallisen ja pienen rakennuksen käyttömahdollisuutta kaikille esim. hiljentymiseen, kokouksiin tai ristiäisiin. Tila tosin ei ole lämmitetty.

Yleinen sauna Seurasaareen?

Tästä olen kirjoittanut jo useita kertoja. Seurasaaren uimalan yleisen saunan piirustukset ovat jo valmiina, rakentamiselle pitäisi saada vielä rahoitus. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupasi ulkomuseon 100-vuotisjuhlien juhlapuheessa Seurasaaren juhlakentällä 12.06.2009, että kaupunki rakentaa saunan. Tätä pidettiin siis varmana, mutta ilmeisesti säästösyistä hankkeesta on luovuttu. Kysyn kuitenkin vielä kerran, minne yleinen sauna sopisi paremmin, kuin Helsingin viimeiseen jäljellä olevaan yleiseen puu-uimalaan, meren rantaan? Olen 100% varma, että ympärivuotisesta saunasta tulisi kertaheitolla yksi Helsingin parhaista turistikohteista.

Talviuinti

Seurasaaren uimalan palattua liikuntaviraston haltuun - mitä pidän hyvänä - on muutos herättänyt myös vastustusta. Suurin meteli nousi siitä, ettei uimala ole talvikaudella avoinna entisenlaisesti. Hiljattain on kuitenkin perustettu Seurasaaren talviuimarit ry. joka ottaa uimalan talvikaudella hoidettavakseen. Kesällä uimala on liikuntaviraston käytössä. Toivottavasti tieto mahdollisuudesta uida uimalassa kesä-keskiviikkoisin ja sunnuntaisin uimapuvussa leviää kaikkien helsinkiläisten tietoisuuteen.

Isännäntalon yläkerran ennallistaminen

Saaren länsirannan Isännän talo on Seurasaaren ensimmäisiä rakennuksia. 1900-luvun alussa rakennus toimi höyrylaivamatkustajien odotussalina, mihin noustiin jyrkkiä portaita ja parvekkeelta saattoi ihailla maisemia. Yläkerrassa piti majaansa myös luonnontieteellisen keskusmuseon edeltäjä, erikoinen lintukokoelma. Nyt tila on tarkoitus ennallistaa näyttelykäyttöön. Aikataulu ja budjetti vielä avoin.

Juha Inkisen Seurasaari - valokuvakirja

Valokuvaaja Juha Inkinen on ottanut vuosien aikana upeita kuvia Seurasaaren museotaloista. Hän ehdotti jo vuonna 2010, että Seurasaarisäätiö järjestäisi Seurasaaressa hänen kuvistaan näyttelyn. Säätiön hallitus ei siihen tuolloin halunnut ryhtyä, ja näyttely siirtyi galleria Hippolyteen. Inkinen on julkaisemassa Seurasaari-kuvista kirjaa, johon hän hakee apurahaa Taiteen keskustoimikunnalta.

Juhannusvalkeat

Seurasaaren juhannusvalkeat 2012 menivät tällä kertaa paremmin. Lipun maksaneita oli noin 6000, joista lapsia 1300. Tuloilla katetaan nipin napin säätiön kuluvan vuoden toimintabudjettia. Maksaneita kävijöitä tulisi kuitenkin olla vähintään 7000, jotta säätiön budjetti olisi turvattu. Edellisinä kolmena vuotena kävijämäärä jäi alle 5000 mikä ajoi säätiön talouden erittäin ahtaalle, ja säätiö joutui myymään omaisuuttaan. Juhannusvalkeiden ohjelmisto on edelleen liian vanhakantainen ja tylsä, ja olen esittänyt juhlille uusia esiintyjiä ja avauksia. Tänä vuonna mukaan saatiin vihdoin myös modernia kansanmusiikkia, ensi kesänä pistetään sitten juhlia jälleen piirun verran uusiksi. Toivoisin myös Tervasaaren uuden rock-festivaalin sovittamista Seurasaareen, koska saaressa on hyvin tilaa myös tälle uudentyyppiselle osiolle. Haasteena on vanhojen rakennusten paloturvallisuus. On myös syytä huomioida, että Juhannusvalkeat ovat perinteisesti olleet koko perheen raittiusjuhlat, vaikkakin paikalle on saanut tuoda vähäisessä määrin myös omia juomia. Keskustelua on käyty myös kalliista lipunhinnoista ja liian vähäisistä vessoista.

PS katso täältä tuttavani Lauri Laurénin hienoja valomaalauksia Seurasaaresta

Pelastakaa Lönnrotin koti

Paikkarin torppa, Sammatti

Minulta kysyttiin eilen, mihin tarvitaan suo- tai laiturimuseota? Kysymys esitettiin Pehr Evind Svinhufvudin ja Elias Lönnrotin kotimuseoiden sulkemisesta käydyn keskustelun yhteydessä. En tiennyt että Suomessa on laiturimuseo, mutta Lönnrotin ja Svinhufvudin merkityksestä olin kuullut peruskoulun historiantunneilla.

Saivartelu sikseen. Tällaisia kysymyksiä esitetään Suomessa päivittäin. Fiksut, korkeastikoulutetut ihmiset kysyvät mihin tarvitaan Museovirastoa tai homeisia kotimuseoita. Mitä merkitystä niillä enää on?

Eilen osallistuin Museoviraston henkilökunnan tukimielenosoitukseen. Se on todennäköisesti Museoviraston historian ensimmäinen mielenosoitus. Mielenosoituksen tarkoituksena oli vastustaa Museoviraston henkilökunnan irtisanomisia ja museoiden sulkemisia. FST5 uutisoi mielenosoituksen kattavasti. Katso kohdasta 6´55 ->. Kannattaa myös kuunnella Museoviraston pääjohtajan Juhani Kostetin haastattelu kokonaisuudessaan.

Paikalla oli kaksi kansanedustajaa, Outi Alanko-Kahiluoto ja Juha Niikko, sekä kulttuuriministerin erityisavustaja Anna Tulusto. Voi kysyä, missä loput 198 kansanedustajaa olivat? Alanko-Kahiluoto puolusti ansiokkaasti Museovirastoa mutta sotki asioita puhumalla samassa yhteydessä Guggenheimista, joka ei liity suoranaisesti Museoviraston jo pitkään kärjistyneeseen rahoituskriisiin. Guggenheim on tulevaisuuden utopistinen hanke, jonka rahoitus on täysin auki. Valtio ei ole luvannut Guggenheimille rahaa. Museovirasto on valtion kulttuurihistorian suojelusta ja esittelystä vastaava viranomainen, jonka ajautuminen rahoituskriisiin on vakavuusasteltaan aivan eri luokkaa, kuin yhdestä taidemuseosta käytävä päivänpoliittinen taistelu. Juha Niikko puolusti asiallisesti kulttuuriperintöä ja sen vaalimista, mutta puheen jälkipuoliskolla sortui jälleen suomalaisen ja muiden kulttuurien vastakkainasetteluun, populismiin, mikä ei liity Museoviraston tehtäviin millään tavoin. Historia ja kulttuurihistoria ovat aina ja kaikkialla rakentuneet kansainvälisestä vuorovaikutuksesta, kanssakäymisestä, ei eristäytymisestä tai vastakkainasettelusta.

Mielenosoitukseen oli ladattu valtava määrä tunnetta, huolta ja pelkoa. Leikkuulaudalla on paitsi kahdeksan Suomen valtion ylläpitämää ja tukemaa merkittävää museota, myös yli 40 museoammattilaisen työ. Lakkautettavien virkojen joukossa on tutkijoiden, lehtorien ja museoalan kehittämisalan virkoja. Nämä ovat museo- ja yliopistokentän kannalta keskeisiä tehtäviä, tulevaisuuden töitä.

Museovirasto on yksi pienimmistä valtion virastoista. Sen vuosibudjetti on noin 21 miljoonaa euroa, mikä alittaa esimerkiksi Valtion taidemuseon vuosibudjetin useilla miljoonilla. Museoviraston vastuulla on merkittävä osa Suomen aineellisen kulttuuriperinnön ja historian vaalimisesta, yli 400 rakennusta ja alueelliset korjaus-, suojelu- ja kaavoitustehtävät. Joku virkamies tai muu taustavaikuttaja on viime kevään hallitusneuvotteluissa keksinyt, että OKM:n säästöistä kolme miljoonaa tulee kohdistaa Museovirastoon. Summa tuntuu pieneltä, mutta Museoviraston kontekstissa se ei sitä ole. Vaikutukset ovat kohtalokkaita.

Elias Lönnrotin synnyinkoti, Paikkarin torppa. 

Palataan kysymykseen, mitä mieltä on suojella ja ylläpitää Elias Lönnrotin synnyinkodin, Paikkarin torpan, kaltaisia ränsistyviä talopahasia valtaväylien ulottumattomissa? Jos kävijöitä on vuositasolla muutamia tuhansia, ei museo täytä tulostavoitettaan ja se tulee sulkea. Ehkä kotimuseot voisi purkaa ja siirtää pysyvästi virtuaallisiksi internettiin?

Tähän voi vastata ystävääni lainaten: 

Jos Lönnrotin kotimuseota ei ole, emme voi koskaan tietää, kuinka hän asui ja eli. Millainen oli hänen kotinsa? Millaisista oloista Kalevalan kirjoittaja lähti?

Itselläni on ahaa-elämys HYYn omistamasta ja ylläpitämästä Aleksis Kiven kuolinmökistä, Tuusulasta. Ennakko-odotukseni eivät olleen kummoisia, mutta kun astuin sisään, mökin tunnelma otti valtaansa. Tässä siis istui ja asui viimeiset vuotensa kansalliskirjailija, jonka kädestä syntyi Seitsemän veljestä. Sen aikaisen sivistyneistön ja kulttuuripiirien toistuvasti väheksymä ja kiusaama hahmo, jonka elämä oli yhtä kamppailua. Tuvan nurkassa oli pieni kaappi, missä oli Aleksis Kiven käppyrä kävelykeppi ja musta ylioppilaslakki. Silloin tunsin kylmiä väreitä, tuo hattu päässä ja keppi kädessä Kivi kulki pitkin kylänraittia. Kyseessä on yksi vahvimpia museoelämyksiäni.

Suljettavien museoiden listalla on myös Kulttuurien museo, joka tutkii ja esittelee maailman kansoja ja kulttuureita. Viime keväänä eduskuntavaaleissa koettiin perussuomalaisten jytky, jonka keskeisenä pontimena olivat erilaiset ulkomaalaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja pelot, sekä suoranainen rasismi. Kulttuurien museo on yksi niitä harvoja julkisia tiloja ja foorumeja, joissa suomalaisille on asiantuntevasti esitelty maailmalta Suomeen muuttaneiden kulttuuria, maailmankuvaa ja elintapoja. Nyt maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja hälventävä foorumi sulkeutuu – ehkä pysyvästi. 

Kulttuurien museon näyttelyt ovat olleet - toisin kuin suomalaisen "museojournalismin" perusteella saattaisi päätellä - korkeatasoisia ja kiehtovia. Ei tarvitse kuin tutustua Kulttuurien museon näyttelyluetteloon ja -julkaisuihin ymmärtääkseen kuinka merkittävästä valtakunnallisesta ja kansainvälisestä näyttelytoimijasta on kyse. Joukossa on esimerkiksi näyttely Mannerheimin matkoista Keski-Aasiaan sekä pohjoisen tutkimusmatkoista kertova Ultima Thule, jonka päärahoittaja oli John Nurmisen säätiö. Molemmat keräsivät kymmenien tuhansien yleisöt ja saivat laajalti kansainvälistä huomiota. Ultima Thulen yhteydessä julkaistu kirja on myynyt kuin häkä.

Museoviraston pakkosäästöjen takia sulkulistalla on keskeisen suomalaisen kuvaston ja heimoidentiteetin, eteläpohjalaisuuden ilmentymä, Yli-Lauroselan talomuseo Ilmajoella. Yli-Lauroselan talomuseo ei ole vain surullinen näivettyvä kotiseutumuseo jossain kylänraitilla, vaan elävä ja upea talomuseo. Olen vieraillut kymmenissä suomalaisissa talomuseoissa ja Yli-Laurosela on Turun Kuralan kylämäen ohella ehkä virkein ja elinvoimaisin suomalainen talomuseo.


Yli-Laurosela yrittää myös säilyttää palan aitoa ja alkuperäistä eteläpohjalaista kulttuuriperintöä. Kyse ei ole siis fiktiivisestä Härmä-elokuvasta tai Härmässä sijaitsevasta Powerpark-huvipuistosta, vaan todellisen eteläpohjalaisen elämäntavan ja kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja esittelystä. Fiktiolla ja todellisuudella on edelleen eronsa, mikä tuntuu nykyisin unohtuvan kaikkialla - myös valtion ylimmässä johdossa. Ilmiönä todellisuudesta vieraantuminen on aina hyvin huolestuttava.

Lopuksi ihmettelen kuinka kyynisen välinpitämättömästi erityisesti pääkaupunkiseudun kulttuuriväki suhtautuu Museoviraston alasajoon. Jos Suomesta lakkautettaisiin kerralla 8 teatteria tai taidemuseota, ja sinfoniaorkestereista karsittaisiin vaskisoittajat ja sellistit, voi vain kuvitella millainen huuto ja parku siitä nousisi.

Lönnrotin ja Svinhufvudin kotimuseot, Kulttuurien museon sekä Yli-Laurokselan upean talomuseon saa sulkea ilman, että kulttuuriväki reagoi juuri mitenkään. Mitä se kertoo suomalaisesta sivistyksestä ja historian tuntemuksesta vuonna 2012?

Yli-Lauroselan tupa

JK. Tuttavani kommentoi Facebookissa Paikkarin torpan sulkemista seuraavasti

Kuvaavaa on jotenkin se, että Lönnrotin keksimiä lukuisia suomen kielen sanoja ovat mm. kansallisuus, kirjallisuus, sivistys, kotimainen, pääoma ja itsenäisyys. Missä muussa maassa suljetaan moisen merkkimiehen koti ja puuhataan samalla amerikkalaista brändigalleriaa kovalla rahalla?

Helsingin historialliset museot kuntoon 200-vuotisjuhlan kunniaksi

Helsingin kaupunginjohdon ja kulttuuripäättäjien kiinnostus kohdistuu parhaillaan WDC 2012 -juhlavuoteen ja Guggenheimiin. Molemmat hankkeet avaavat uusia ajattelun ja mielikuvituksen latuja edelleen ummehtuneeseen suomalaiseen asenne- ja arvomaailmaan.

Toisaalta on hyvä muistaa, että tänä vuonna Helsinki viettää myös pääkaupungiksi tulon 200-vuotisjuhlia. Juhlan kunniaksi Helsingin tulisi investoida olemassaolevaan historialliseen museoverkkoon. Helsinki ei olisi yksi maailman parhaista pääkaupungeista ilman menneiden sukupolvien työtä, luovuutta, mielikuvitusta ja rohkeutta. Tämä kaikki näkyy keskuudessamme vanhoissa rakennuksissa, kulttuuriympäristöissä ja -perinnössä.

Emme olisi suomalaisia ja helsinkiläisiä ilman korkeatasoista koululaitosta, demokraattisia instituutioita, kansalaisyhteiskuntaa, kulttuurilaitoksia, kotimaista mediaa, elinkeinoelämää, teollisuutta ja puolustusvoimia. WDC 2012 ja mahdollinen Guggenheim Helsinki ovat tämän tarinan ja tradition jatkeita.

Esitän että Helsinki investoi juhlavuonna Helsingin kaupunginmuseon museoverkkoon. Kunnostetaan katumuseo, investoidaan Tuomarinkylän kartanon elävöittämiseen. Avataan Voimalamuseoon, Puotilan kartanoon ja Tomtebon huviloihin helsinkiläisille yhdistyksille avoin yhteisöllinen kulttuuritila. Korjataan ja ehostetaan historiallisia rakennuksia ja muistomerkkejä. Elävöitetään Helsingin historian vaiheita elämyksellisillä tapahtumilla kuten teatterinäytöksillä ja talkoilla, roolipeleillä ja teemakonserteilla.  

Helsingin ja valtion tulisi investoida myös Suomen suurimpaan ja kauneimpaan ulkomuseoon. Vuonna 1909 rohkeat kansalaisaktiivit Akseli Gallen-Kallela, Yrjö Blomstedt, Axel Olaj Heikel ja Julius Tallberg perustivat Seurasaaren ulkomuseon, joka sata vuotta myöhemmin riutuu ja rappeutuu taloudellisessa ahdigossa. Ensi kesänä merkittävä osa rakennuksista on kiinni.

Miten Helsingillä ja valtiolla on varaa laiminlyödä turistien silmissä ylivoimaisesti vetovoimaisimpia matkailukohteitaan? Valtaosa ulkomaisista turisteista etsii Suomesta omaleimaista agraaria ja autenttista kulttuuria ja arkkitehtuuria, pohjoista mytologiaa. Sitä kaikkea on elämyksellisesti tarjolla 500-vuoden ajalta Seurasaaressa.

Sofiankadun katumuseo on korvaamaton

HS uutisoi 13.1. kaupunginmuseon luopuvan Sofiankadun katumuseon ylläpidosta eli kadulla sijaitsevasta vanhasta puhelinkopista, vesipostista, kylteistä ja osittain myös mukulakivetyksestä.

Päätöstä ei ole tehty kaupunginmuseon johtokunnassa. Luopumisen sijaan kaupunginmuseon johtokunta linjasi 30.3.2010 palveluverkkosuunnitelmasta seuraavasti: 

”Johtokunta hyväksyy taloudellisten syiden vuoksi sen, että Sofiankadun katumuseoon ei lähimmässä tulevaisuudessa ja museon suunnittelussa uhrata varoja. Johtokunta samalla kuitenkin katsoo, että Katumuseo mitä parhaiten sopii osaksi torikortteleiden elävöittämis- ja kehittämishanketta [..] Johtokunta toivoo, että jossakin vaiheessa, kun talous antaa sille myöten, Katumuseo voidaan palauttaa esittäväksi osaksi katukulttuurissa tapahtunutta muutosta”.

Viime vuonna (2011) Sofiankatu siirtyi hallinnollisesti rakennusviraston vastuulle. Yleisten töiden lautakunta  hylkäsi viime vuonna katusuunnitelman, jossa Sofiankatu olisi muutettu normaaliksi asfaltoiduksi keskustakorttelien kaduksi ja asia palautettiin uuteenvalmisteluun. Myöhemmin yleisten töiden lautakunta hyväksyi uuden katusuunnitelman, jossa katumuseo säilyi ennallaan kivetyksiä myöten. Hiljattain ytlk:n kokouksessa päätettiin selvittää vanhan vesikaivon palauttaminen kadulle. Rakennusvirastolle on myös toistuvasti esitetty toive kehittää Sofiankatua yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa.

Sofiankadun historiallisesta elävöittämisestä ei tule luopua sen takia, että kuorma-autokuskit eivät osaa peruuttaa. Historiallisen kadunpätkän puhelinkopin, vesipostin, kylttien ja mukulakivetyksen ylläpitoon ja liikenteenohjaukseen luulisi löytyvän rakennusvirastosta ja kaupunginmuseosta keinoja ja varoja. Sofiankatuon yksi niitä harvoja paikkoja, missä voi havannoida millainen Helsinki oli ennen asfalttia ja autoja. Entisaikojen helsinkiläisten arvokasta kävelyä ja olemista, hevosvaunujen kolinaa ja kavioiden kopsetta, kahviloiden elämää, Tuomiokirkon kellojen kuminaa, kiireetöntä tunnelmaa. 

Samassa kokouksessa päätettiin säästösyistä luopua Kalevalankadulla sijainneesta Koulumuseosta, Tuomarinkylän Lastenmuseosta ja Vanhankaupunginlahden Voimalamuseosta. Oli lähellä ettei myös Tuomarinkylän kartanomuseota luovuttu. Onneksi Tuomarinkylän asukkaat heräsivät puolustamaan kulttuuriaarrettaan. Voimalamuseon pelastivat asukasaktiivit yhdessä Helsingin Energian ja Tekniikan museon kanssa.